Kun perhe hajosi

Olen syntynyt 3.7.1990 Etelä-suomessa ja ensimmäinen asuinpaikkani oli kerava vielä kun oletettavasti elelin onnellisessa perheessä. Perheeseeni kuului tällöin isoveli pikkuveli äitini sekä isäni. Kuten sanoin, oletettavasti onnellinen perhe sillä en muista kyseisistä ajoista mitään muuta, kuin hetken jolloin kaikki veljekset seisoivat keittiön pöydän vieressä kuuntelemassa äidin ja isän riitelyä, jonka jälkeen ei kauaakaan, kun tämä minun olettamani onnellinen perhe luopui isästään isoimpana syynä alkoholi.

Isäni jäi asumaan tosin keravan läheisyyteen, joten häntä tuli tavattua eron jälkeen hyvin useinkin, muistan hän tupakalta haisevan asunnon todella hyvin, sekä lasisen 90 luvun sohvapöydän jolla hän myöhemmin vuosien vierittyä opetti minua pelaamaan shakkia.. Nämä olivat niitä positiivisia muistoja joita tulee mieleen, harmi vain että hyvin vähän. En muista tarkalleen, mutta olin 3 vuotias kun isä ja äiti erosivat, ja hyvinkin nopeasti sen jälkeen me muutimme asumaan Tikkurilan Jokiniemeen, tällöin kontakti isääni katosi hiljalleen. Hän piti yhteyttä yhä vähemmän kuukausi toisen perään, ei ollut kotona paikalla vaikka isoveljemme yritti viedä minua ja pikkuveljeäni hänen asunnolleen, hän alkoi kadota elämästämme.

     Näinä aikoina kun olimme Tikkurilassa, vuoden vieriessä aloimme tottua ajatukseen ettei isä välittänyt pitää yhteyttä, äiti kävi töissä ja vietimme päivät eskarissa/päiväkodissa taikka leikkien sisäpihalla. Muistan näiltä ajoilta myös pieniä pätkiä, hienoja muistoja action man leluilla leikkiessä, vieteriketjuilla varustettuiden aivainten heittelyt, muoviputkista rakennetut marja-aseet, pikkuautoilla sneppailu hiekkalaatikolla, kirkonrotat sekä pienet sotilasukot.. Muistan paljon pätkittäin touhujani, mutten osaa kasata niitä aikajärjestykseen. Me leikimme kuten kaikki muutkin normaalit nuoret perheineen sisäpihalla. 

   Muutaman vuoden asumisen jälkeen isä oli pitänyt yhteyttä ja olimme siitä iloisia niin kauan kunnes hän onnistui lähes joka kerta pettämään luottamuksemme ja perumaan tapaamiset taikka jopa unohti ilmoittaa, että hänen pitää perua hakemiset kun odotamme kaikki 3 veljestä talvella parkkipaikalla isän auton saapumista. Tällöin olimme saaneet tarpeeksemme, emmekä edes odottaneet isältä mitään. Luotto oli hävinnyt.

Tässä on ensimmäinen osa sitä mitä muistan nuoruudestani, ennenkuin hyvin äkkiä näiden tapahtumien jälkeen tyhmyydet ja ilkivaltani alkoivat.. Siitä enemmän seuraavassa osiossa.

Tämä aikajakso sijoittuu vuosille 1990-1997