Vuonna 2000 minulle siis löytyi sijoituspaikka Jyväskylän MLK Puuppolasta, perhekoti Riekki. Muistan jännittäneeni sinne matkustamista, mutta toisaalta myös olin hieman helpottunut, olinhan kuitenkin viettänyt muutaman vuoden päiväkodin tapaisessa Tammirinteen lastenkodissa, joten tämä oli se ensimmäinen "vapaampi" paikka jonne olin matkalla..
Perhekoti sijaitse keskellä ei mitään, 2 peltoa, metsä sekä järvi talon ympäröimänä, iso punainen omakotitalo täynnä huoneita ja jokaisessa huoneessa tuolloin taisi asustaa nuori. Tämä paikka oli ISO silmissäni, koska olin tottunut vain pieneen leikkipuiston kokoiseen ulkotilaan josta ei missään tapauksessa saanut poistua, mutta nyt aloitin koulun Puuppolassa, sain uusia kavereita sekä sain liikkua täysin vapaasti kunhan noudatin kotiintuloaikoja sekä sääntöjä.. Toisin sanoen, hoida hommat hyvin niin voit elää niinkuin normaali nuori ilman kummempia esteitä!
Muutamasen vuosi asiat onnistui ilman kummempia ongelmia, pieniä sääntörikkomuksia vain, kuten kotiintuloajasta myöhästymistä, lintsausta koulusta taikka tupakoimisesta kiinni jäämistä.. KUNNES tuli se surullisen kuuluisa murros.. Lintsaukset lisääntyivät, mutta se että olisin vain lintsannut koulusta, lintsasin myös perhekodista, hatkasin.. Lähdin muutamiksi päiviksi karkuteille Jyväskylän ympäristöön ja tein yhä enemmän tuttavuuksia, tosin en välttämättä mistään fiksuimmista piireistä, tällöin tuli kannabiskin kokeiltua (poltin 2 kertaa eli kokeilin). Kuitenkin, tätä jatkui pidemmän aikaa kunnes otin hatkat viimeisen kerran, tällöin ajattelin että nyt lähen omille teille pitkäksi aikaa! Aiemmat hatkailut olivat päätyneet siihen, että kävelen häntä koipien välissä takaisin perhekodille..
Jyväskylässä sain muistoja, vaikka sieltä jatkuvasti hatkailin, oli se minulle kuin koti.. Perhekodin pitäjät tukivat minua harrastuksissani, jääkiekossa, salibandyssä sekä lumilautailussa, syyt miksi halusin niin paljon hatkata jäi mysteeriksi, mutta näin jälkiviisaana pidän niitä elämäni pahimpina virheinä, sillä kyllä, näkisin itseni asuvan Jyväskylässä tälläkin hetkellä jos olisin ollut reippaampi..
Palaten tähän "viimeiseen" hatkaamiseen. Tapasin Jyväskylässä nuoren neidon, mutta minua vanhemman, jonka kanssa tulin hyvin toimeen ja vietin hänen vierellään muutaman yön hatkareissullani. Oli viikonloppu lähestymässä ja hän oli kyseisenä viikonloppuna lähdössä käymään vanhemmillaan Mäntyharjulla ( tämä neito oli siis amis, toiselta paikkakunnalta), jonne hän pyysi minut mukaan.. Minähän lähdin mielellään! Uskomatonta, kaunis tyttö pyytää lähteä reissulle, elämäni tilaisuus! Näin ajattelin.
Mäntyharjulle saapuessani olin ollut hatkoissa sen vajaan viikon, menimme *Pian (*nimi tekaistu) vanhempien luo jossa minua odotti yllätys, 2 siskoa, josta toinen mielestäni kaunein keneen olin koskaan törmännyt.. Huhhuh muistan tuijottaneeni hymyillen häntä hetken siinä eteisessä.
Myöhemmin samana iltana lähdimme käymään jossain paikallisten nuorien ryyppy/disco/tanssi paikassa jossa tämä Pian sisko oli myös.. Tällöin sain mahdollisuuden tehdä siirtoni.. Ja kyllä, minulla oli ollut säätöä Pian kanssa myös, mutta jostain syystä Pian sisko sai minut täysin unohtamaan, että häntä oli edes olemassa. Hitaiden tanssien, alkoholin sekä nuoren lemmen johtamana päädyinkin sitten vaihtamaan jo seuraavana päivänä saapuestani Pian siskon viereen nukkumaan.. Olin tällöin 14 vuotias kun Mäntyharjulla säädin, en muista oliko Pian sisko 2 vuotta minua vanhempi tällöin, mutta muistan valehdelleeni ikäni, että olisin 15, jotta hän ei pitäisi minua kuitenkaan liian nuorena, käytökseni kuitenkin oli muutaman vuoden ikääni edellä tällöin, kuten vieläkin. Nukuin siis *Idan (nimi tekaistu) vieressä yön ja jo seuraavana päivänä olisi Pia lähdössä takaisin Jyväskylään, sillä koulut alkaisivat jo maanantaina, mutta minä olin tehnyt jo päätöksen, että jäisin Mäntyharjulle.. En tietenkään kyennyt jäämään Idan ja Pian vanhemmille, sillä he olisivat tajunneet minun valehtelevan siinä vaiheesa, eivätkä he halunneet nuorta poikaa nukkumaan useiksi öiksi heidän 2 tyttärensä kanssa samaan huoneeseen.
Vietin siis kuitenkin Mäntyharjulla muutaman viikon, punkaten Idan kavereilla ja seurustellessani Idan kanssa, kunnes muutaman viikon päästä tästä, jäin poliisille kiinni Idan REHTORIN soittaessa he perääni, olin yhtenä kauniina aamuna heitellyt rehtoria lumipalloilla sun muilla ja aukonut naamaani, kuin mikäkin maailmanomistaja..
Putkassa istuskellessani, pyysin saada tavata Idan ennenkuin minut karkotettaisiin Mäntyharjulta ja poliisit myöntyivät tähän. Sitä itkun määrää, kerroin Idalle kaiken kuinka häntä rakastan sun muuta, kerroin oikean ikäni, mutta se ei haitannut enää siinä vaiheessa, halimme ja itkimme yhdessä putkassa, kunnes tapaaminen oli ohi ja Ida joutui poistumaan. Ihanaa, nuorta, rakkautta.
Jyväskylän perhekodista minua tultiin hakemaan Mäntyharjulta, mutta tällä kertaa Perhkoti Riekki oli saanut tarpeekseen, he eivät ottaneet enään minua takaisin, matkani jatkui etelään. Minut toimitettiin huumekatkolle Breikkiin Helsinkiin odottamaan seuraavaa sijoitus kohdetta, Breikki, suljettu osasto betoniseinineen sekä tuhansine lukkoineen nistien ympäröimänä.
Kunnes jälleen karkasin.. Siitä seuraavassa tekstissäni.
